Stad vid havet - året runt (Kaupunki meren äärellä - vuoden ympäri, RRR 3/00)
Nyt pääsemme mieliaiheeseeni. Siihen, että arkea voi päästä pakoon - omassa kotikaupungissaan. Olen vakuuttunut siitä, ettei ole minkäänlaista syytä tai pakkoa matkustaa kerran vuodessa kaukana sijaitsevaan lomaparatiisiin rentoutumaan yhdeksi viikoksi. Sen sijaan kannattaa rentoutua, paeta arkea, vaikkapa pari kertaa kuukaudessa omassa kotikaupungissaan. Se tekee elämän helpommaksi ja hauskemmaksi.
Kutakuinkin siltä pohjalta lähdin rakentamaan reportaasikokonaisuutta, joka koostuu Länsi-Helsingissä tehdystä melontaretkestä sekä lisäksi Itä-Helsingissä tehdystä pyöräily- ja vaellusretkestä.
En voi väittää, että tekstit olisivat uskomattoman hyviä, mutta voitte olla varmoja siitä, että kaiken takana on kasapäin henkilökohtaista intohimoa. Reportaasi julkaistiin Hbl:n kulttuurikaupunkiliitteessä RRR:ssä.
Teema: Rädslan har tagit över Ryssland (Pelko on vallannut Venäjän)
Syksyllä 1999 Tsetsenian sota oli täydessä vauhdissa. Lisäksi sarja omituisia räjähdyksiä, jotka sattuivat tavallisissa Etelä-Venäjällä sijaitsevissa asuintaloissa, oli saanut kaikki pelkäämään henkensä edestä. Kaikki "kaukasialaiselta" näyttävät joutuivat epäilyksenalaisiksi.
Kun edellinen Tsetseniassa käyty sota aiheutti tavallisten venäläisten keskuudessa varsinaisen mielipidemyrskyn, tällä kertaa oli täysin toinen ääni kellossa. Sota oli suosittu. Vaikkakaan ei aivan kaikkien mielestä.
Työskentelin samaan aikaan Pietarissa, osana Nevapress-projektia, ja kirjoitin muun muassa artikkelisarjan sodasta ja siitä, kuinka se kosketti tavallista väestöä. Sarja ilmestyi Hbl:n sunnuntailiitteessä lokakuun 1999 aikana.
|
Krigare och mammas pojke (Göteborgs-Posten 16.10.1999, Hbl Söndag 10.10.1999) Artikkeli nuoresta sotilaskarkurista, joka oli paennut Venäjällä käytyä Tsetsenian sotaa. |
|
|
"Hatkampanjen mot tjetjenerna lyckas inte" (Hbl Söndag 3.10.1999) Pietarissa tehty tsetsenialaisen Zelimhanin haastattelu. Välillämme olevien suurten kulttuurierojen vuoksi Zelimhanin haastatteleminen oli haasteellista, ja vielä haasteellisemmaksi se muuttui, kun Zelimhan myöhemmin syytti minua KGB:n agentiksi. Ei artikkelin vaan erään sähköpostiviestin vuoksi, jonka muotoilu hänen mielestään todisti, että minut oli lahjottu. En koskaan onnistunut vakuuttamaan häntä päinvastaisesta - sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta. |
|
|
Jurij och muslimerna (Hbl Söndag 26.9.1999) Reportaasi valppaasta ja älykkäästä nuoresta venäläismiehestä, jonka mielestä muslimit ovat kaiken maailmassa olevan pahan alku ja juuri. Huom! Vertaa USA:ssa tällä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen. |
Ryska arbetarna jobbar snällt (Venäläiset ovat kilttejä työntekijöitä, Löntagaren lokakuussa 1999)
Reportaasi Pietarissa sijaitsevissa suomalaisyrityksissä työskentelevistä venäläisistä.
Smockfullt fängelse blir turistattraktion (Täpötäysi vankila turistikohteeksi, Amnesty-lehdessä syyskuussa 1999)
Reportaasi pahamaineisesta Pietarin keskustassa sijaitsevasta Krestin vankilasta, joka oli avannut ovensa - turisteille.
Tyst jakt på Näset (Hiljaista metsästystä Kannaksella, Hbl 19.9.1999)
En tiennyt sienistä mitään, suoraan sanottuna kuvittelin, että sienestys on pitkälti hölmöjen hommaa. Mutta voivatko miljoonat venäläiset olla väärässä? Suurinpiirtein näin määrittelin tehtäväni.
En högtidlig njutning på isen (Juhlallista nautintoa jäällä, Hbl Söndag 23.2.1998)
Retkiluistelusta kertova reportaasi.