Kaks Plus lokakuu 2002
Käännös: Outi Menna

Antibioottikuurin kääntöpuoli

Suomessa kirjoitetaan vuosittain puoli miljoonaa antibioottireseptiä korvatulehdukseen. Se tarkoittaa sitä, että korvatulehdus on ylivoimaisesti yleisin syy siihen, että lapsemme syövät elintärkeää mutta toisaalta myös voimakasta lääkettä. Niin siitä huolimatta, että satojentuhansien suomalaislasten tiedetään syövän antibioottia aivan turhaan, sillä tutkimukset osoittavat korvatulehduksen paranevan kahdeksassa tapauksessa kymmenestä itsestään - joko lääkkeiden avulla tai ilman.

Useimmat vanhemmat tietävät kokemuksesta, kuinka paljon kärsimystä korvatulehdus voi lapselle aiheuttaa. On siis itsestään selvää, että lääkettä halutaan antaa mahdollisimman pian. Ja miksei voisi turvautua antibioottiin? Kaikkihan me tiedämme, että se tehoaa mihin vain.
     Vai tiedämmekö tosiaan?
     Kysymys on valitettavasti monimutkaisempi kuin useimmat ovat tähän saakka olettaneet.
     On selvää, että antibiootti on erittäin tehokas lääke ja että sen merkitys on suuri. Se on pelastanut lukuisia ihmishenkiä ja parantaa päivittäin sairaita kaikkialla maailmassa. Siitä kaikki ovatkin yhtä mieltä.
     Yhtä totta kuitenkin on, että lääkettä käytetään nykyisin väärin perustein ja että sitä määrätään potilaille lääketieteelliseltä kannalta ajateltuna täysin turhaan. Lasten korvatulehdukset ovat luultavasti paras mahdollinen esimerkki siitä.
     Kattavat kansainväliset ja kansalliset tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että jopa 85 prosenttia korvatulehduksista paranisi yhtä hyvin ilman antibioottilääkitystä. Joissakin EU-maissa suositellaankin siksi tätä nykyä, että korvatulehduksiin pitäisi määrätä ensisijaisesti kipua lievittävää lääkettä, ja samalla vanhempia kehotetaan tarkkailemaan lapsen vointia. Jos olo ei muutaman päivän sisällä parane, mitä tapahtuu suhteellisen harvoin, määrätään antibioottia.
     Jaa… Mutta eikö sitten yhtä hyvin voisi määrätä antibioottia suoraan, "varmuuden vuoksi"?
     Siinäpä se pulma juuri piileekin.
     Ensinnäkään kenenkään ei pitäisi syödä lääkkeitä turhaan, kaikkein vähiten lapsien. Kun on kyse antibiootista, tavallisin argumentti kuuluu, että liiallinen ja tarpeeton käyttö johtaa aina - ennemmin tai myöhemmin - uusien antibiootille vastustuskykyisten bakteerikantojen syntyyn. Se tarkoittaa sitä, että vanhoista sairauksista kehittyy uusia variaatioita, joihin antibiootti ei enää tehoakaan. Se on ongelma jo nyt, myös kun on kyse eräistä korvatulehdusta aiheuttavista bakteereista.
     Lääketieteen alan asiantuntijat ovat kuitenkin alkaneet esittää myös toisenlaisia argumentteja. On kiinnitetty huomiota siihen, että antibiootti on voimakas lääke, joka saattaa horjuttaa elimistön bakteeritasapainoa.
     - Olemme pitkään tienneet, etteivät antibiootit tuhoa ainoastaan "ilkeitä" bakteereja vaan samalla myös elimistön normaalia bakteerikasvustoa, mutta vasta viime aikoina on alettu ymmärtää, että bakteerikasvusto mitä todennäköisimmin on terveyttämme ajatellen tärkeämpi kuin koskaan olisi osattu aavistaa.
     Näin sanoo dosentti ja ylilääkäri Pentti Huovinen. Hän on puheenjohtajana laajassa yhteistyöprojektissa Mikstrassa, joka yrittää estää tarpeetonta antibioottien käyttöä Suomessa.
     Terveellä lapsella on tehokas immuunijärjestelmä, joka on taukoamatta päällä. Iho, suun ja ruoansulatuskanavien limakalvo, hengitysteitä peittävät värekarvat, valkoiset verisolut ja vasta-aineet suojaavat lasta. Suuren osan lasten ja aikuisten vastustuskyvystä muodostavat lisäksi suolistobakteerit, joihin kuuluu muun muassa erilaisia maitohappobakteereja (Lactobacillus) sekä bifidobakteereja. Terveessä suolistossa niiden tehtävänä on muun muassa huolehtia siitä, että immuunijärjestelmä selviytyy vaarattomista bakteereista, joita elimistöön tulvii jatkuvasti. Suolistobakteereja tarvitaan myös taudinaiheuttajabakteerien kurissa pitämiseen - useimmilla meistähän niitä on - eli toisin sanoen siihen, että elimistö pysyy terveenä.
     Antibioottihoito astuu kuvaan silloin kun lääkäri arvelee lapsen kärsivän esimerkiksi korvatulehduksesta, ja ajatuksena on eliminoida "ilkeät" bakteerit, jotka ovat aiheuttaneet lapsen sairastumisen, mutta samalla lääke tuhoaa myös normaalit suolistobakteerit eli juuri ne, joita me tarvitsemme pysyäksemme terveinä.
     Ja kun "hyvätkin" bakteerit antibioottikuurin seurauksena kuolevat, lapsen suoliston bakteerikasvustoon syntyy aukko, jonka täyttävät suoliston voimakkaimmat bakteerit, pahimmassa tapauksessa myrkylliset ja joskus antibiootille vastustuskykyiset bakteerit, jotka bakteerikasvusto on aiemmin saanut pidettyä kurissa. Samalla jätetään ovi auki elimistön ulkopuolelta tuleville mahdollisesti vaarallisille bakteereille, jotka Huovisen sanoja lainatakseni enemmän tai vähemmän valtoimenaan ryöppyävät suolistoon. Ne pääsevät vapaasti lisääntymään ja saattavat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa uuden infektiotaudin.
     Lapsen vastustuskyky toisin sanoen heikkenee juuri sen lääkkeen ansiosta, jonka oli tarkoitus tehdä hänet terveeksi.
     Antibiootin liiallinen käyttö yhteiskunnassamme, niin lasten kuin aikuistenkin parissa, on johtanut siihen, että tutkijat ovat jo nyt havainneet lasten suolistotasapainon palautumisen kestävän aiempaa kauemmin esimerkiksi antibioottikuurin jälkeen, minkä seurauksena lapset ovat myöskin aiempaa alttiimpia sairauksia aiheuttaville bakteereille. Ja jos lapsi sairastuu uudestaan, ei lääketieteellä ole oikeastaan kuin yksi keino tautia vastaan: lisää antibioottia, mikä ajan myötä saattaa aiheuttaa sen, että lapsi sairastuu yhä herkemmin.
     Olemme yksinkertaisesti ajautuneet negatiiviseen kierteeseen.
     Ruotsalaiset ja suomalaiset tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että maitohappobakteerien määrä ruotsalaislasten elimistössä on nykyisin paljon alhaisempi kuin kolmekymmentä vuotta sitten.
     Alle kolmivuotiaiden lasten vastustuskyky on vielä kehittymätön ja siksi pikkulapset ovat erityisen alttiita antibioottilääkkeiden haittavaikutuksille. Kun vilkaisee tilastoja, käy ilmi, että Suomen väestöstä kuudesosa on lapsia mutta juuri he kuluttavat kolmasosan kaikista antibioottilääkkeistä.
     - Jo se on sinänsä kauheaa, lapsistamme on tullut suurkuluttajia, me tuhoamme heidän suolistonsa, jonka he taas periyttävät edelleen meidän lapsenlapsillemme, Huovinen sanoo.
     Huovisen mukaan eläimillä tehdyt kokeet ovat todistaneet, että kynnys sairastua bakteerin aiheuttamaan infektiotautiin on antibioottikuurin aikana merkittävästi matalampi. Siitä luultavasti johtuu, että niin kutsutut korvalapset sairastuvat usein uudestaan pian antibioottikuurin loppumisen jälkeen. Lasten normaali vastustuskyky on poissa.
     - Voi hyvällä syyllä kysyä, olemmeko me lainkaan käsittäneet, millä tavalla me antibioottien kautta vaikutamme elimistön normaaliin bakteerikasvustoon ja mitä siitä lopulta seuraa.
     Suomessa käytetään antibioottia Pohjoismaista ylivoimaisesti eniten ja käyttö on jo kolmantena peräkkäisenä vuonna lisääntymään päin.
     - Moni suomalaislääkäri kauhistelee sitä, kuinka harvoin infektiotauteja hoidetaan antibiootilla esimerkiksi Hollannissa tai Tanskassa, mutta minkäänlaisia todisteita ei ole siitä, että komplikaatioiden määrä olisi niissä maissa noussut. Meidän olisikin nyt syytä kysyä itseltämme, onko antibiootti todellakin autuaaksitekevä ihmelääke. Tai oikeammin sanottuna: Antibiootti on autuaaksitekevä lääke… mutta milloin ja miten usein?
     Huovinen toteaa, että antibiootti on tärkeä lääke myös lasten korvatulehdusten hoidossa mutta että sen käyttöä voisi yksinkertaisin keinoin vähentää lasten terveyttä vaarantamatta. Hän itse soveltaa mieluiten "katsotaan vielä vähän aikaa" -metodia, mikä tarkoittaa sitä, että hän ensin seuraa taudin etenemistä yhden-kahden vuorokauden ajan. Ellei lapsi tervehdy itsestään, saattaa olla syytä määrätä antibioottia. Moni lääkäri haluaisi nykyisin noudattaa samaa periaatetta. Siitä huolimatta antibioottilääkkeiden kulutus lisääntyy jo kolmatta vuotta peräkkäin, miksi?
     - Kyse on stressistä. Terveyskeskuslääkärille helpoin ja tehokkain tapa suoriutua tilanteesta on kirjoittaa antibioottiresepti, lähettää potilas ulos ja ottaa seuraava sisään. Kulutus lähtisi taatusti laskuun, jos lääkäreillä olisi enemmän aikaa potilasta kohden, Huovinen sanoo.
     Mutta miksi me vanhemmat sitten niin kovasti haluamme, että lääkäri määrää antibioottia?
     - Äiti, joka tulee vastaanotolle lapsensa kanssa, toivoo hartaasti jotain helpotusta. Antibiootilla on ihmelääkkeen maine, ja koska infektiotaudit yleensä paranevat joka tapauksessa, joko lääkityksen ansiosta tai ilman, maine myös pysyy.
     Huovisen arvoasteikossa ovat tällä hetkellä ensimmäisenä jyrkät poliittiset päätökset: päivähoitoryhmien pienentäminen ja terveyskeskusten voimavarojen kasvattaminen. Niiden avulla antibiootin kulutuksen saisi nopeasti vähenemään. Nykytilanteessa se ei kuitenkaan onnistu.
     - Koska kyse on sellaisesta, mikä ei näy, eli bakteereista, kukaan poliitikko ei suhtaudu asiaan vakavasti, hän sanoo.

Lue lisää Mikstrasta osoitteesta: www2.stakes.fi/mikstra/