Käännös: Jaana Palanterä
Leikitään, että olemme juhlissa. Yhtäkkiä seison vieressäsi ja perinteisten fraasien jälkeen – kuten mitä nykyään puuhailet – pamautan täysin vakavan kysymyksen, jonka tarkoitus ei edes ole lainan pyytäminen:
”Oletko rikas?”
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastaat spontaanin kuplivan naurun säestämänä ja yskäiset hekottelun lomassa: ”Minäkö?” ja ”Eeeei, miten minä nyt voisin olla” ja hih hih ja hah hah. ”Wahlroos on rikas, minä olen vain ihan tavallinen raataja”.
Noin minäkin vastaisin.
Ja suhteellisella tasolla se luonnollisesti onkin totta. Useimmat meistä ovat oikeasti köyhimyksiä – kaikkein rikkaimpiin verrattuna.
Uskallan kuitenkin väittää, että monet meistä ovat rikkaita, jopa hemmetin rikkaita. Meillä on ruokaa, asunto, vaatteita, tavaroita, me matkustelemme, ja meillä on harrastuksia, lapsilisät tulee säästää rahastoihin (sanovat pankit), autoja tulee ostaa, hopihopi. Hyvinvointimme on korkeammalla tasolla kuin koskaan, ja nautimme siitä hymy huulillamme. Ja toki hyvinvoinnista voi ja pitääkin nauttia, olemmehan oppineet olevamme sen arvoisia.
Mutta viime vuonna Stan Saanilan ja Anna-Lena Laurénin kanssa käymästäni radiokeskustelusta sain inspiraation, että nyt olisi aika tasata tilit. On aika lämmittää edellisten sukupolvien vanha upea idea.
Vuonna 1979 kourallinen aktivisteja aloitti Prosenttiliikkeen, joka kasvoi nopeasti huomattavan suosituksi kansanliikkeeksi. Painostaakseen valtiovaltaa nostamaan tukea, kymmenettuhannet yksityishenkilöt antoivat prosentin tuloistaan kehitystukeen, mikä osoitti, että liikkeen jäsenet elivät henkilökohtaisestikin oppiensa mukaan.
Rikkaassa Suomessa, jossa virkamiehet ja päätöksen tekijät lakkauttavat kouluja sekä terveyden- ja vanhustenhuoltopalveluita jatkuvassa ”säästöjahdissaan", meidän on nyt aika esittää eriävä mielipiteemme. Ei vain äänestämällä ihmisiä, joilla on omatunto, kirjoittamalla vastineita tai painostamalla virkamiehiä, vaan meidän on otettava kantaa myös lompakollamme.
Mikä on sinun sydäntäsi lähellä? Kummilapsi Intiassa? Suomen asunnottomat? Psyykkinen hoito? Itämeri? Lääkärit ilman rajoja? Huumevalistus?
Valitse itse ja aloita sitten henkilökohtainen prosenttiliikkeesi. Keskipalkkaisen maksettavaksi tulee noin 20–25 euroa kuussa, joka normaalitapauksessa on täysin siedettävä summa. Oikeastaan uusi vapaa prosenttiliike voisi määritellä mottonsa seuraavasti: Anna hyväntekeväisyyteen se, mitä jo annatkin, + yksi lisäprosentti.
Huomio! Matalapalkkaiset, yksinhuoltajat, asunnottomat, työttömät, sairaseläkeläiset, ja kuka tahansa, jolle kohtalo on ollut ankara, saavat tietenkin ohittaa nämä puheet.
Mutta keskiluokan on lakattava hurskastelemasta, katsottava itseään peiliin, kysyttävä itseltään: ”Oletko sinä rikas?”, ja huutaen vastattava:
”KYYYLLÄÄÄ! Minä OLEN rikas! Olen ihan sairaan varakas!”
Ja sitten hetimmiten otat yhteyden pirteällä kannettavalla pirteän megagiga laajakaistan kautta verkkopankkiin, jossa teet suoraveloitussopimuksen, jolla lahjoitat yhden tai kaksi prosenttia tuloistasi itse valitsemallesi hyväntekeväisyysjärjestölle.
Sitten voitkin nauttia siitä mielekkäästä tunteesta, että olet hieman vähemmän rikas.