Mutta voi pikkuisia verojani!

Hufvudstadsbladetin I dag -kolumni 11.2.2007
Käännös: Jaana Palanterä

Ihmiset seisoskelevat tuolla; lähijunassa kuin sillit suolassa. Ja katso, tuolla toiset veronmaksajat odottavat vuoden, tai niillä paikkeilla, pääsyä hammaslääkärille. Ja tuolla lapset luistelevat aina vain pienenevillä ja yhä heikommin hoidetuilla kentillä.  
   Yhteistä heille kaikille ovat nyrkkiin puristetut kädet.
   Ja hupsista, taas yksi lähikoulu lakkautettiin, ja tuossa meni muutama korkeakouluvirka, ja tuolta siirrettiin terveyskeskus kauemmas.
   Hopsansaa, juuri nyt on tekeillä valtavasti kaikkea.
   Mutta katso! Kuka se tuolta tuleekaan? Tutkapari! Pari, joka päättää asioista valtakunnan tasolla. Kuunnellaanpa tarkasti Mattia:
   – Jos veropolitiikan uudistusta ei jatketa, meitä uhkaavat huonommat palvelut, heikommat
turvaverkostot, ja me ajaudumme kireämmän verotuksen pahaan kierteeseen.
   Hienoa Matti. Juuri tällä tavalla puhuu mies, joka on johtanut Suomea kohta neljä vuotta ja jolla on ollut kaikki valta käsissään estää palveluiden heikentyminen.
   Nyt paikalle saapuu Eero, rahahanojen vartija.
   – Palkkatulojen verotusta tulee jatkossakin keventää maltillisesti.
   ”Keventää maltillisesti”? Näin puhuu vain sellainen ihminen, joka haluaa olla kaikille mieliksi.  
   Ja katsopas, miten nelikon uusi Jyrki-poika – herttaista kyllä – panee kätensä suurten poikien, Matin ja Eeron, harteille ja sanoo:
   – Työtulon verotusta on kevennettävä lisää, tasapuolisesti kaikilla tulotasoilla!
   Vallan kahvassa olevat miehet ovat siis toisin sanoen melko samaa mieltä siitä, että verotuloja vähennetään noin kahdella miljardilla eurolla seuraavan vaalikauden aikana.
   Mutta katso! Yhä edelleen ihmiset seisovat täyteen ahdetuissa lähijunissa, loputtomissa hoitojonoissa, surkeasti hoidetuilla urheilukentillä. Ja jos heiltä kysyttäisiin, haluavatko he verokevennyksiä, olisi vastaus ilman muuta kylläää!
   Kaikkihan sitä haluavat, spontaanisti.
   Mutta jos heiltä kysyttäisiin, haluaisivatko he lisävuoroja lähijuniin, lyhyempiä hoitojonoja, parempaa vanhustenhoitoa ja hyvin hoidettuja urheilukenttiä, he huutaisivat takuulla paljon suurempaan ääneen KYYYLLLLÄÄÄÄ!
   Ihmettelen vain yksinkertaisesti sitä, millä tavalla ruohonjuuritason palvelut – siis juuri ne palvelut, jotka ihmisten mielestä olisi hoidettava kuntoon – ovat parantuneet valtakunnan tason päättäjien tehtyä parhaansa veroalennusten saamiseksi?
   Parannusta tuskin on tapahtunut, koska yhtälö on mahdoton. Jos valtion tasolla rahaa on vähemmän, se ei selvästikään hyödytä paikallistason taloutta. Ja sen myötä epäusko, kyynisyys ja yhteiskuntaa vastaan kohotetut nyrkit lisääntyvät. Tämä on asian negatiivinen puoli, joka on reilusti suurempi, kuin pienten verohelpotusten tuomat edut.
   Totta kai vapaus päättää omista rahoista on itsestään selvä oikeus. Muutamalla vaivaisella kympillä kuussa ei kuitenkaan voi ostaa lähijunaa. En myöskään voi pelastaa ala-astetta tai ostaa omaa aurauslaitetta.
   Mutta yhdessä meillä olisi ollut varaa.
   Tietysti. Raskassoutuinen byrokratia on saatava pois, kuten myös epäoikeudenmukainen verotusjärjestelmä ja mahdollinen julkisten varojen tuhlailu. Mutta hyvä ja tasapuolinen julkinen palvelu tulee kuitenkin aina maksamaan.
   Itse epäilen esimerkiksi, häpeällistä kyllä, että ne kahden miljardin säästöt olisivat olleet hyödyllisempiä hoitoalan, koulujen ja kirjastojen kassoissa, kuin meidän omissa taskuissamme.
   Mutta shhh! Lupaa, ettet kerro tästä kenellekään. Kuten yleensä tasavallassa on tilaa vain yhdelle totuudelle - ja sen totuuden ovat jo varanneet itselleen Matti, Eero, Jyrki ja heidän miljoonat kannattajansa.

---
Lue myös kansanedustajaehdokas Martina Harm-Aallon (RKP-Uusimaa) vastine, jonka hän lähetti kolumniini.
 
Minun kommenttini:
Harm-Aallon kommentti pohjautuu suosittuun ajatukseen, joka minusta tuntuu aivan käsittämättömältä hölynpölyltä.
Siis: Jos kaksi miljardia satsattaisiinkin hoitoalaan (esim. palkkoina), rahat palautuisivat aivan yhtä suuressa määrin takaisin yhteiskunnalle. Mikseivät muka sairaanhoitajat kuluttaisi ja säästäisi rahojaan, kuten me muut? Rahat kuluisivat vuokriin, ruokaan, palveluihin, ne siis ”pantaisiin kiertoon, jotta ne tuottaisivat lisää” (jos näin voi edes ajatella). Mutta erona olisi se, että tuon rahan ansiosta julkinen hoito parantuisi pikkuisen, ja me saisimme hieman parempia urheilukenttiä jne.