Mitä meidän kannattaisi tehdä Helsingissä, kun on muutama tunti ylimääräistä aikaa?
Tätä ulkomaalaiset vieraani kysyvät minulta usein. Vastaukseni pääsee yleensä yllättämään: menkää metropolin metsiin.
Aivan. Muutama tunti riittää, jotta matkaaja saa peruskurssin suomalaisesta ulkoilmaelämästä.
Neuvon turistia näin: Hypätkää ensin nelosen tai kympin ratikkaan, joka suuntaa pohjoiseen.
Kolisteltuanne Mannerheimintietä vartin jääkää pois Tullinpuomilla. Matka maksaa 2,20 euroa.
Kysykää tietä Keskuspuistoon. Se on ihan lähellä.
Seuratkaa puiston viittoja Paloheinään. Jos on talvi, voitte hiihtää aurattua latua. Älkääkä huoliko, koko vuoden ylläpidetään myös kävely- ja pyöräreittiä.
Jalkapatikka pohjoiseen – maantieteellisesti ollaan yhä keskellä Helsinkiä – vie halki kuusi-, mänty- ja sekametsän. Metropolissamme törmäätte sekä marjan- että sienenpoimijoihin, jos sesonki sattuu kohdalleen.
Siinä 30–45 minuutin kävelyn jälkeen näette viitan, johon on merkitty aukioloikoja. Se osoittaa kohti Maunulan ulkoilumajaa: punaista hirsirakennusta. Olette perillä.
Kivutkaa yksinkertaiseen mutta viihtyisään kahvilaan, jossa helsinkiläiset ovat piipahtaneet 1960-luvulta asti. Täällä puskissa eivät tule kuuloonkaan hupsutukset, kuten trendit tai glamour. Hyllyillä lojuu Helsingin Ladun tiedotemateriaalia Vogue-lehtien sijaan. Munkit uivat rasvassa, ja puupöydät ovat jykeviä kuin suomalainen peruskallio.
Suomalaisen ulkoilmaelämän on oltava ”aitoa”.
Sisäänpääsy on tietysti ilmainen mutta ostakaa karjalanpiirakkaa, jonka päälle levitetään iso nokare voita, ja juokaa kuumaa mehua. Tämä maksaa muutaman euron.
Jos on keskiviikko, panostakaa toki kolme euroa, että pääsette saunaan kantaväestön kanssa.
Lopuksi voitte palata kaupunkiin bussilla, patikoiden tai jatkaa seikkailua kohti pohjoista. Jos vaellatte tarpeeksi kauas pitkin Reitti 2000:ta, tulette ennen pitkää Etelä-Suomen ylpeyteen: Nuuksion kansallispuistoon.
Mutta siihen pitää varata selvästi enemmän aikaa kuin pari tuntia. Teidän on siis tultava Suomeen toisenkin kerran.
Kolumnin käänsi Katja Kuokkanen.