Hei!
Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää.
Arvaa mitä, kävin Pariisissa! Oui, Oui, ihan totta! En ollut käynyt siellä aiemmin, joten se oli aika jännittävää. Kyllä, tiedän, sinä olet käynyt siellä varmasti monen monta kertaa, kun kerran matkustelet jatkuvasti.
Joten excuse-moi, jos jo tiedät tämän kaiken, mutta minun on ihan pakko kertoa.
Pariisissa oli niin omituista. Enkä nyt tarkoita vain kieltä. Kun kävelin Pariisin katuja, meinasin tulla hulluksi. Kaupat eivät loppuneet ikinä. Pikkukauppoja toisensa perään. Erilaisia kauppoja, joissa myytiin erilaisia tavaroita! Vaatteita, hedelmiä, lihaa, juustoa, katukeittiöitä, käsitöitä, apteekkeja… Menin aiiiiivan pyörälle päästäni, ja mietin: Miten ihmeessä täältä oikein löytää mitään? Miten ranskalaiset oikein pärjäävät, kun mikään kauppa ei muistuta mitään toista kauppaa?
Näin esimerkiksi suuria kinkkuja, jotka riippuivat koukuissa lihakaupassa. He leikkasivat kinkkua suoraan asiakkaiden silmien edessä. Ällöttävää! Millaisia ruokabarbaareita! Eivätkö he voisi vain pakata ruokaa valmiiksi umpiopakkauksiin ja kelmuun, kuten me täällä sivilisaation parissa teemme?
Ja tiedätkö, mitä sitten ajattelin? Niin, ajattelin, että täällä kyllä tarvittaisiin muutamia Siwoja, jotta tähänkin kaupunkiin saataisiin jotain järjestystä. Se olisi taatusti hyvä asia, sillä silloin muut liikkeet voisi sulkea, tai ainakin 99 prosenttia toisista kaupoista. Pitäisi yksinkertaisesti vain rationalisoida, siinähän me olemme huippuluokkaa.
Entäpä sitten lehtikioskit ja pienet paperikaupat ja tupakkakaupat! Jälleen kerran niin työlästä, kun joka kulmassa on erilaisia kauppoja. Tietäisitpä, miten kaipasin R-kioskia, jossa niin nopeaa ja mukavaa on asiointi.?
Ja voi sitä ravintoloiden määrää! Enkä tarkoita vain turistiravintoloita Eiffel-tornin lähellä keskikaupungilla, vaan aivan joka puolella. Pieniä hyvin omalaatuisia kahviloita, leipomoita ja ravintoloita, rinta rinnan, jokaisella kadulla ja kujalla. Omituista oli - jälleen kerran - että kaikki olivat erilaisia. Herran tähden, miten menin sekaisin.
Niinpä ajattelinkin: Täällä tarvittaisiin Café Picnic-ketjua, vai mitä? Hyvä ja mallikas Järjestys, kuten meillä Suomessa. Tietäisi ainakin aina, mitä saa.
Matti, tiedätkö mitä? Minä luin sinusta lehdestä! Siinä sanottiin, että pidät uudesta Ideaparkista, josta kuulemma tulee Suomen kaikkein suurin kauppakeskus. Ja mietin: Vau! Olet sinä aika sälli! Olet mukana juuri siellä, missä tapahtuu suuria asioita. Sitä paitsi sinähän taidat tuntea vähän poikia, jotka haluavat rakentaa. Se on tosi hyvä juttu, että teette asioita yhdessä!
Pariisissa sitä vastoin vaikuttaa siltä, kuin joka ikinen olisi sitä mieltä, että heillä on jonkinlainen yksityisoikeus pitää omaa pientä kioskia, kauppaa tai ravintolaa. Sitten he vieläpä tervehtivät asiakkaita ja juttelevat niitä näitä, tiedätkös, aivan kuin ne todellakin tuntisivat toisensa! Naurettavaa! Ideapark on niin paljon parempi. Mieluummin jotain megasuurta kuin pikkiriikkistä. Miksi tyytyä pieneen korttelikauppaan, kun voi ajaa johonkin tuhat kertaa suurempaan??
Joten mitä muuta voisin sanoa, kuin että ranskalaiset säälittävät minua, he ovat niin kaukana kehityksen kärjestä. Mutta Matti, sinulla on taatusti ystäviä myös Pariisissa, etkö voisi tarjota heille lounasleikettä suomalaisessa ostoskeskuksessa?
Olen nimittäin todella varma siitä, että silloin he vihdoinkin ymmärtäisivät, miltä oikean kaupungin tulee näyttää.
Terveisin, Kansalainen M ?
---
Käännös: Jaana Palanterä