Niin, siellä maamme suurimmat urheiluaivot istuivat Lahdessa hikoilemassa. Huh. Kaverit hei, miten ihmeessä me ratkaisemme tämän? Jari I jäi kiinni, ja pian meidät kaikki hirtetään… Helvetin hemohes, kukaan pirulainen ei sanonut, että se näkyy testeissä.
Idea! Annetaan Jarille miljoona! Syntipukiksi miljoonalla, sopiva hinta siitä, että pelastamme kaiken. Win-win, eiks niin?
Joten näiden olosuhteiden vallitessa 18. helmikuuta 2001 ? todennäköisesti hengenahdistuksesta, tykytyksistä ja liskojen öistä kärsien ? kursittiin kasaan kansakunnan nykyään tunnetuin miljoonasopimus. Hiihtovalmentajamme lupasivat suojatilleen miljoona markkaa ? maksetaan kolmen vuoden aikana ? kunhan hän ottaa dopingskandaalin niskoilleen yksin ja vapauttaa kaikki muut syytteistä. Todella älykkäät ajatukset syntyvät epätoivon hetkellä sadan asteen kuumuudessa alasti istuessa. Sen vuoksi hiihtokuninkaiden Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen ja Janne Immosen kanssa tehtyä sopimusta luonnollisestikin kutsutaan saunasopimukseksi.
Ongelma ratkaistu!
Lisäsäväyksenä Jari Isometsä otti legendaariseen lehdistötilaisuuteen mukaan vaimonsa (!). Kyllähän miljoonalla nyt pitää tarjota kansalle hyvä show.
Aah, tarinankerrontaa ajatellen ei olisi voinut käydä paremmin: Pakokauhuisia miehiä paniikin valtaan joutuneessa maassa. Luhistuva korttitalo.
Mutta älkäämme unohtako laukkua, anteeksi laukkuja. Tunnetumpi laukku on se, jonka Kari-Pekka Kyrö kätki ennen Lahden kisoja todellakin fantastisesti Ala-Tikkurilan Shellille ? ja joka hänen piti lunastaa poliisilta. Sisältö: tyhjiä hemohes-pusseja ja käytettyjä ruiskuja.
Laukku numero kaksi on tämän myytin luonnissa täysin uusi, mutta kuitenkin aivan yhtä mainio. Omien sanojensa mukaan Kyrö sai tehtäväkseen salakuljettaa laukun Naganon olympialaisiin vuoden 1998 helmikuussa. Sisältö: lääkeruiskeita, jotka peittäisivät epo-hormonien käytön.
Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että laukku oli lukittu ja lukon numerokoodi oli 209.
Mutta se, mikä tekee laukkudraamasta niin suurenmoisen, on se, että toimeksiantajaksi väitetty, tuleva hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen vakuuttaa kirjallisessa vastineessaan poliisille, ettei laukussa todellakaan ollut mitään huijausvälineitä, vaan ainoastaan jalointa mitä Suomesta löytyy ? ruisleipää!
Todellakin. Kukapa nyt olisi niin typerä, ettei lukitsisi reissumiestään huolella Japaninmatkaa varten?
Vuoden 2001 jälkeen suomalainen hiihtourheilu ajautui täysin rappiolle, kuten tiedämme. Kuvitelmat murskaantuivat, kansakunnan unelmat tuhottiin. Haavojen paranemiseen ei vaadittu ainoastaan kymmentä vuotta, vaan myös hurjat määrät lunta.
Tänä talvena hiihtoladut, jopa Helsingin Keskuspuistossa, ovat vihdoinkin olleet täpötäynnä iloisia amatöörejä, jotka lipsuttelevat hitaasti eteenpäin. Ja lupaan ja vannon: ihmiset jopa tervehtivät toisiaan, mikä olkoon merkkinä uusista ajoista, elämästä vailla päreiden polttamista ja katkeruutta.
Eikä kukaan laduilla sivakoiva ole omistanut huipulla oleville tunaroijille ajatustakaan, kukaan ei ole puristanut kättään nyrkkiin ikivanhan sekunnin sadasosan vuoksi, eivätkä edes nasevat Mustanaamioasuiset 25-vuotiaat karju ”LATUA!” pikkulapsille, jotka lykkivät hitaasti eteenpäin.
Nyt hiihdetään ”vain” siksi, että se on niin… mukavaa.
Vapaita, olemme viimeinkin vapaita.
Käännös: Jaana Palanterä