Unelias aamu, ja poika syömässä kauramurojaan. Lueskelen hajamielisesti paketin tekstejä: Quaker perustettiin vuonna 1877 Chicagossa… haukotus… vuonna 1961 kauratyynyt lanseerattiin Pohjoismaissa… haukotus… täysjyväkaura on terveellistä… haukotus… Quakerillä on pitkät perinteet…
Mutta Quakerin perinteet ovat Illinoisista US of A:sta, eivätkä ne juurikaan sillä hetkellä klo 07.54 kosketa minua. Sen sijaan tunnen vastareaktion kumpuavan sisältäni:
Miksi ihmeessä ostan ”kaukanapoissa” kasvatettua kauraa? On oltava kotimaisia vaihtoehtoja.
Myöhemmin samana päivänä näen vaalean ja puhtaan kajastuksen kaupassa. Tyttö kiinnittää katseeni ja kietoudun hänen pauloihinsa. Kuka nyt voisi vastustaa aitoa maalaistyttöä kansallispuvussa kauralyhde sylissään? Ei ainakaan asfaltoitu helsinkiläinen.
Aavistuksen kiihtyneenä – jälleen yksi ongelma vähemmän – kiiruhdan kotiin tyttö kainalossa, ja seuraavana aamuna kaikki on kunnossa. Pojan mielestä nämä murot maistuvat paremmilta, ja minä, kaupunkilainen, saan flirttailla maalaistytön kanssa. Tuntuu kuin puhdas luonto ja maineikkaat perinteet olisivat asettautuneet keittiön pöydällemme ja oikeastaan koko olemassaoloomme.
Mutta kuka tuo tyttö oikeastaan on?
Hän, samoin kuin tuote, täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Tiedossa on siis suuri juhla ja valmistaja, Raisio, ylpeilee netissä:
Elovena on syntymästään lähtien kulkenut suomalaisten mukana peilaten nuoren valtion ihanteita ja uskoa tulevaisuuteen.
Valmistajien mukaan tytön on luultavasti piirtänyt Joel Viktor Räsänen, itse veikkaisin graafikko Rainer Baeria, mutta sillä ei nyt ole niin suurta väliä.
Tuote syntyi Viipurissa, ja sen nimi on yhdistelmä tuolloista valmistajaa, myllyosakeyhtiö Eloa ja kauran latinankielistä nimeä Avena sativaa. Tyttö on luonnollisestikin piirretty uudelleen useaan otteeseen 85-vuotisen taipaleensa aikana. Karjalainen kansallispuku on vaihtunut tavanomaisempaan pukuun, tytöstä on tullut vaaleampi ja hänen kasvoistaan nykyaikaisemmat. Mutta yhtä aito ja raikas hän on yhä vieläkin. Hän on ikoni, jota on sekä parodioitu että rakastettu.
Hän on Suomi.
Seuraavana aamuna näytänkin pitkää nenää Amerikan Quakerille, joka seisoo häpeänurkassaan ruokakaapissa. Minä jopa soitan heille läksyttääkseni heitä hieman (”miksi tuoda kauraa Amerikasta Suomeen?”), mutta ennen kuin ehdin edes aloittaa, he sanovat Quakerin kauran olevan tanskalaista.
No, hmm, entä sitten? Mieluiten kuitenkin suomalaista kuin tanskalaista. Lähiruokaa sen olla pitää. Meidän tulee tukea omia maanviljelijöitämme!
Katseeni vaeltaa sitten Elovenan täysjyväkauramuropaketissa. Luen: Säilytys kuivassa ja viileässä… sisältää runsaasti kuituja… valmistuttaja Raisio…
Mitä ihmettä?
Valmistuttaja Raisio? Ei tuota lue muissa Elovena-tuotteissa. Ja koska olen pakkaustekstimaanikko, alkavat varoituskellot kilkattaa. Jos tuote on valmistettu jollekin, jotain on yleensä vialla.
Aivan! Alempaa löydän yhtä lakonisen kuin pienenkin, yksikielisen tuomion tälle kotimaiselle, puhtaalle, aidolle ja lähituotetulle valmisteelle:
Valmistusmaa: Saksa.
---
Käännös: Jaana Palanterä