Hieman valmistautumattomina putkahdimme juhlavaan kongressihalliin. Registration. Information. Tickets. Väentungosta ja kaaosta ja ahtautta. Niin ja missä ovat vessat, ja missä on vaatesäilytys... Oikeastaan ihan kuin pahimmilla matkailumessuilla.
Ne lähemmäs kymmenen tuhatta iäkkäämpää sielua eivät olleet täällä saadakseen syvällistä tietoa matkoista, sisustuksesta tai lemmikkieläimistä. No ma’am, he olivat paikalla share the spirit of Finland.
Yllättävän runsaan ohjelman silmäily sai leuan putoamaan: kaikkea mahdollista Learn to play Kantele -kurssista Lottas – Finnish Warriors in Skirts -luentoon sekä Learning Folk dances with Lennu and Jussi -tapahtumasta Researching Swedish Finns -teemaan… Ja niiden lisäksi vielä pari sataa muuta luentoa, konserttia ja keskustelutilaisuutta. Täällä on kaikkea! The Spirit!
Kyse on siis FinnFest-festivaaleista. Tapahtuma järjestettiin Amerikassa heinäkuun lopulla 25. kerran, tällä kertaa Pohjois-Minnesotan suomalaisseuduilla Duluthissa. Meidät oli kutsuttu paikalle puhumaan julkaisemastamme Come to Finland -matkailujulistekirjasta. Niinpä seisommekin siellä tungoksen keskellä ja jaamme lentolehtisiä show’stamme.
Kun on saatu katsekontakti, on strategisesti kannattavaa heittää ilmoille iloinen ”Terve!”. Sitten voi jatkaa keskustelua amerikaksi, mutta älä missään nimessä unohda elintärkeää ”Näkemiin!”-huudahdusta loppuun.
Täällä ihmisten niminä ovat nimittäin Gary Kaunonen, Mary Lukkarila, Sheila Autio, Elaine Lundquist jne. He ovat ihmisiä, jotka ylläpitävät suomalaista perimäänsä, jonka ovat saaneet isänäidinäidiltä tai äidinisänisältä. Muutamat osaavat suomea tai ruotsia, useimmat eivät, mutta he kaikki ovat very proud Finnlanders.
Markkinapaikalla (joka on tietenkin Tori) myydään paitoja, joihin on painettu iskulauseita kuten SISU-Power sekä ”Finntastic Finn”. Torilla kaupitellaan salmiakkia ja Kalevalaa – ja luonnollisesti – Erittäin Hienoa Suomalaista Shampoota.
Meidän oli vaikea uskoa, että tämä kaikki saattoi olla totta. Mutta se oli vasta alkua.
Sillä sitten paikalle saapui Tarja. Presidentti. Please rise. (Täysin turha kehotus. Kaikki seisoivat jo valmiiksi.)
Paikallislehti kruunaa voittajan Tarja-näköiskilpailussa, he kirjoittavat pääkirjoituksensa suomeksi, he käyvät suomalaisittain ylikierroksilla, ja ABC:n paikallisuutisissa näkyy autuaita Finnlandersejä, jotka sanovat, etteivät voi pestä käsiään, koska saivat kätellä Suomen presidenttiä.
– Tämä on parempaa kuin jouluaatto! nainen huudahtaa.
Tarja Halosesta tulee Minnesotan yliopiston kunniatohtori ihailevan yleisön edessä ja seuraavana päivänä hän osallistuu keskusteluun naisjohtajuudesta. Kun hän kertoo, että meillä Suomessa on lakisääteinen 11 kuukauden vanhempainloma, hän (ja Suomi) saavat spontaanit, äänekkäät ja pitkät suosionosoitukset. Niin no, sanoo hän oikeastaan mitä tahansa, kaikki taputtavat käsiään.
Festivaali kestää viisi päivää, ja kun kaikki on ohi, meillä on paljon mietittävää. Olemme saaneet päällemme gigayliannostuksen kritiikitöntä patriotismia. Koti-Suomessa olisimme jo aikoja sitten sylkeneet kalakukon suustamme, mutta senkaltainen kyynisyys ei toimi täällä.
Sillä my friends! Tämä on Amerikan paras puoli. Täältä löytyy kaikkea sitä, mitä emme uskoneet löytyvän Amerikasta: kiinnostusta historiaan ja kieliin, kiinnostusta toisia kulttuureita kohtaan, kiinnostusta oppia jotakin muista maista.
Täältä löytyy The Spirit!
Käännös: Jaana Palanterä